Kesäinen kiertomatka Varsinais-Suomessa

Sillanpää, Kaisa: Varsinais-Suomi. Kohteet, jotka on nähtävä kerran elämässä.
Readme.fi 2023. 384 s.

Yksi suosittu kotiseutukirjallisuuden laji ovat erilaiset matkaoppaat. Niistä tulevat
väkisinkin mieleen kuntien julkaisemat lahja- ja markkinointikirjat, joissa onnelliset
ihmiset asustelevat kauniiden maisemien keskellä, useimmiten veden ääressä,
tyynenä kesäiltana. Sillanpään perhe (valokuvien ottajien luettelosta päätellen) on
käyttänyt vapaa-aikaansa hyödyllisesti matkaamalla ympäri Varsinais-Suomea
pääasiallisesti ilmeisesti kesäaikaan, koska oppaassa on äkkiä tarkasteltuna vain neljä
kohdevalokuvaa, joissa esiintyy keväistä lunta. Jotkut otokset ovat selvästi syksyisiä,
mutta pääosin kuvat – sinänsä selkeät ja teknisesti onnistuneet – ovat samanlaisia
kesäkuvia, joita kuntien markkinointiteokset ja matkaesitteet käyttävät. Eipä siinä
mitään – uskoakseni suurin osa tätäkin opasta käyttävät matkailevat
varsinaissuomalaisessa kulttuurimaisemassa juuri kesäisin. Kun itse tein
miljöökuvauksia Ruijassa takavuosina, valitsin toukokuun, jolloin maisema jo
vihersi, mutta lehvistö ei vielä peittänyt kohteitteni miljöökokonaisuuksia.

Olisin kuitenkin halunnut nähdä vaikkapa Turun Ruissalon Kuuvannokasta otetun
kevättalvisen maisemakuvan, joka houkuttelisi hiihtelemään meren jäällä. Tai
Paimion Varasmäen hyppyrimäen talvisessa asussaan, vaikka sääsyistä mäestä
hypätäänkin nykyisin käytännössä vain muoville. Droonikuvaaminen ei ole vielä
ehtinyt tämän teoksen kuvakavalkadiin.

Kohteet

Teoksessa esitellään 27 kunnan äkkiä laskien kaikkiaan 174 kohdetta, joskin
joidenkin kohdeotsikoiden sisällä on useampia merkille pantavia nähtävyyksiä.
Eniten esittelykohteita ja kuvakollaaseja on luonnollisesta syystä Turusta, eikä
kohteiden valinnasta ole juurikaan huomauttamista.

Varsinaisia suuria yllätyksiä ei opaskirja tarjoa sellaiselle, joka on Varsinais-Suomea
kierrellyt. Tokihan Salon/Halikon Purhamäen hylätty rautatietunneli on
mielenkiintoinen kohde sinänsä, samoin kiinnostuneelle Maskun Kojamonvuoren
linnavuori ja moni muu hieman piilossa oleva kohde, joka on saatu mahdutettua
oppaaseen. Jos puutteita pitää etsiä, olisin kyllä halunnut saada mukaan pöytyäläisen
ITE-taiteilija Kyösti Iitin Enkelipuiston kokonaisuuden muutenkin kuin ohimennen
hänet nimeltä mainiten. Ja vaikkapa Paraisten Tammiluodon viinitilan satoine
kukkivine omena- ja päärynäpuineen.

Kustakin kunnasta on huomaavaisesti laadittu tiivis johdantoteksti ja kiitoksella panin
merkille, että kuntien vaakunoiden selitykset on muistettu ottaa mukaan. Nehän ovat
ikonografisesti merkittäviä kuntasymboleja. Kuntaesittelyn jälkeen seuraavat
alaotsikot, jotka siis esittelevät varsinaisen tutustumiskohteen ja sen keskeiset
ominaispiirteet. Joidenkin otsikoiden alle, kuten on todettu, mahtuu useampikin
nähtävyys, kuten vaikkapa Turun osalta merkittävien arkkitehtien useampi luomus ja
muut kuvakoosteet, vaikkapa veistokset. Myöskään kansankerrontaa, folklorea, ei ole
unohdettu silloin, kun se luontevasti sopii kohteeseen, kuten vaikkapa Laitilan
Untamalan Kalevanpojan tarinasto.

Kuhunkin kohteeseen on liitetty osoite ja luontokohteisiin useimmiten selvitys siitä,
mihin vaikkapa auton saa parkkeerattua tai mistä luontopolku alkaa tahi miten
vaikeakulkuiselle kohteelle parhaiten pääsee. Sen sijaan karttoja ei oppaaseen ole
liitetty, eikä ole ollut syytäkään. Niitähän löytyy tarvittaessa jokaisen puhelimesta.
Reima Flyktmanin taitto on selkeän yllätyksetön. Oppaan kansi tuntuu ainakin olevan
kestävää muovia, mikä lisää sen käytettävyyttä.

Lähteet

Puhelimista ja muista vastaavista nettitietoa tarjoavista laitteista löytyvät myös
oppaan tekstien perustiedot. Kun vilkaisee oppaan lähdeluetteloa, se koostuu
käytännössä internet-tiedostoista, joista on siis poimittu tekstiosuuksien sisältöä. Ja
samoista lähteistä löytyvät myös useimmat kohdevalokuvat, vaikka ne tässä teoksessa
kaiketi ovatkin Sillanpään perheen kameroillaan tallentamia. Voisi kysyä, tarvitaanko
tällaista painettua opaskirjasta, kun käytännössä kaikki tieto on haettavissa eri
hakukoneilla netin äärettömästä maailmasta ja kun jo lähiaikoina tekoäly osannee
kertoa saman, minkä Kaisa Sillanpää teksteissään kertoo. Vastaukseni on, että
tarvitaan. Tällaiseen teokseen on etsitty ja löydetty ja kootusti tarjottu kohteita, joita
monikaan ei varmaan ilman tällaista teosta osaisi ja viitsisi hakea. Olisin kuitenkin
sisällysluetteloon lisännyt alaotsikot sivunumeroinen. Näin ne olisivat toimineet
selkeänä hakusanastona

Toinen asia on, kun normaaliin copyright-tapaan teoksen nimiösivulla pidätetään
kaikki oikeudet, ja teoksen tai sen osan jäljentäminen ilman lupaa kielletään. Kun
aineisto on koottu toisten tekemistä tiedostoista ilman suoria viittauksia niihin, jää
ilmaan kysymys ensisijaisesta tekijänoikeudesta. Mutta tämä lienee sivuseikka
sellaiselle oppaan käyttäjälle, joka haluaa kompaktin paketin parasta Varsinais-
Suomea autonsa hansikaslokeroon tai polkupyöränsä tavarakoriin.

Ei kun matkaan vaan tutustumaan varsinaiseen Suomeen!

Lassi Saressalo