KULTTUURITURKULAISIA

Puheenjohtaja N Tapani ”sassu” Saarinen muisteli yhdistyksemme ensimmäistä kunniajäsentä Aiju von Schönemannia Turkuseuran ja kulttuuriyhdistys Riskiryhmän tilaisuudessa ”Puut ja Päät”. Tilaisuudessa muistelivat ja muisteltiin vuoden kulttuuriturkulaisia ja heidän kuulumisiaan.

Hyvät turkulaisen kulttuurin ystävät ja mahdollisesti paikalla oleva asiaa arvostava media!

En ole lipunkantaja,

en kotkansydäminen tiennäyttäjä

matkallanne aamun maahan.

Olen virran partaalla paju,

jonka lävitse tuulet puhaltavat,

josta maailman kapinallinen henki

taittaa yksinkertaisen pillin

soittaaksensa sävelmän,

jossa on myrskyä, tuskaa, rakkautta

ja hiukan aamunsarastusta.

Tuon Katri Valan runon ”Pajupilli” Aiju valitsi Turkuseuran kustantamaan, Sinikka Klemettilän kirjoittamaan muistelmateokseen epilogiksi.

Ystäväni Aijun kanssa jaoimme myös Maria Jotunin aforistisen asenteen: ”Elämä onkin naurettavaa, jos sen vakavasti ottaa”, Keskusteluissamme se hiottiin muotoon: ”Se, se vast naurettavaa olis, jos tämän elämän vakavasti ottais.”

Aiju oli asenteellaan ja historian tuntemuksellaan turkulaisen kulttuurielämän ja siihen opastamisen ikoni. Ja ikoneista hän vasta tiesikin.

Minulla oli Aijun kanssa suhde. Tai oikeastaan kaksi suhdetta. Turun innostavimpaan oppaaseen sekä Turun Kulttuuriyhdistyksen monivuotiseen hallituskumppaniin ja sittemmin yhdistyksen ensimmäiseen kunniajäseneen.

Jaan kanssanne kaksi suhteellista anekdoottia. Tässä kohtaa tulee mieleeni Historian emeritusprofessori Timo Soikkasen kommentti, keskustellessamme hänen Auran rantojen akateemisen kaskuperinteen julkaisuistaan: ”Hyvä anekdootti on sellainen, että se voi olla jopa totta.”

Ensimmäinen anekdootti liittyy Aijun ylivoimaiseen tietämykseen Unikankareella kohoavaan katedraaliin -Tuomiokirkkoomme. Ja hänen kykyynsä eläytyä kuulijan sieluun.

Minulla on yksi veli. insinööri ja kaksi veljenpoikaa. Toinen on insinööri diploomilla ja toinen lisenssillä. Osaavia insinöörejä koko porukka. Umpi-insinöörejä. Päätin sivistää poikia, varsinkin kun ovat Tampereen teekkareita ja ei-Turkulaisen osakunnan kasvatteja.

Järjestin pojille kyläilyn yhteydessä opastetun Tuomiokirkkokierroksen ja taustoitin Aijulle kuulijoiden oletettua sielunelämää. Aiju antoi palaa ja Kankaisten kappelissa Kaarina Maununtyttären sarkofagilla hän aloitti luennon barokin merkityksestä Euroopassa.

Arkkitehtuurin, musiikin, kuvataiteiden ja kirjallisuuden noususta. Ja retorisen kysymyksen kautta palautti meidät Turkuun. Mitäpä oli barokki täällä turussa? No pari ruotsalaista Vaasan kuningassuvun veljestä yritti tappaa toisensa.

Kierroksen jälkeen pojat kiittivät Aijua insinöörimäisen pidättyvästi. Kun istuimme autoon, nuorempi totesi voi juma, mikä muija. Ja vanhempi komppasi. Tästä tehdään joka kesäinen traditio. 

Toinen anekdootti liittyy Kulttuuriyhdistyksen Ruijan kierrokseen. Saressalon Lassi, joka väitteli aikanaan Kveeneistä oli oppaanamme Finnmarkun alueella. Ikimuistoinen retki synnytti rekisteröimättömän yhdistyksen ”Jäämeren uimarit – Ishavs simmare”. Me Lassin kanssa uimme ja puolisot palelivat rannalla Aijun johdolla ja kertoivat paikallisen akvaviitin lämmittäminä perustaneensa yhdistykselle alaosaston – Löjtens avdelning.

Tätä tapahtumaa edelsi tapaamisemme Molle Mollbergin kanssa Näätämöjoen pientareilla. Molle oli katsastamassa kuvauspaikkoja uuteen Tuntematon sotilas elokuvaansa. Aiju jäi juttelemaan ystävänsä kanssa ja kertoi ryhmämme matkan suunnitelmista.

Yhtäkkiä Molle vilkaisi kelloaan ja totesi, että meidän olisi nyt suoriuduttava matkaan, sillä Vesisaaren Vinmonopolet menee näin lauantaisin kahdelta kiinni. Bussissa Aiju, Kainuun tyttönä totesi, että täällä pohjoisen puolella jaetaan tärkeä informaatio kysymättäkin.

”Aiju muistoissani” Sometteja Otso Kirjosiiven sanan jalkaan

Mielessäni monta Aijuu lentää

muistot ajatuksen leijuu antaa

Pitkään ensin oli kiinni Aiju Hormias

eikös ilman elämäsi hoiju, armias!

Unikankareella töitä vuotti

messukasukoille vöitä tuotti

Tätä käytti opas Aiju keinoa:

kirkkoon liihotteli keiju ainoa.

Cityhoukka, taikka hohtonainen,

Tähän päätän, hoikka tahtonainen!

Aiju purjehti kaikkeuden satamiin lounatuulen myötä alkuvuodesta 2022 jättäen minulle haikuisen muiston:

Ajan tuulissa

loistaa, hiipuu ja sammuu

kirkkainkin liekki