Muistikuvia Pakalta

Muistikuvia Pakalta

Lindgren, Yle: Hanu & Pakan pojat. Ylen Lintukoto Oy 2024. 213 s.

Tuppisuu-Hanu, Masa, Kake ja Kivikoski. Siinä neljä nummenpakkalaista – virallisesti nummenmäkeläistä – poikaa, joiden elämää Yle Lindgren seurailee 1950- ja 1960-luvun Turussa. Eletään aikaa, jolloin kakkosen ratikka vielä kulki eikä liikenneruuhkia ollut. Jonkun kadunpätkän kahdessatoista talossa oli yhteensä neljä autoa, kaksi merimies-Volkkaria, Skoda ja Ifa. Kadunvarsien talojen kivijaloissa oli maito- ja sekatavarakauppaa, rautakauppaa, korjaamoa, säilyketehdasta, parturi-kampaamoa, paperikauppaa ja vaikka minkälaista pienyritystä. Toisessa päässä aluetta Kupittaan Saven tehdasalue, toisessa päässä Kuralan metsät, sittemmin Puolimatkan rakentama Hannunniittu. Vierellä Itäharju ja toisella puolella Paaskunnanmäen takana Aurajoki ja Halinen.

Hanun muistelut alkavat ajalta, jolloin pojat vielä leikkivät, sinitakit jahtasivat inkkareita ja ratikan perässä saattoi talvella roikkua ja jalat maassa luistella. Paaskunnanmäki oli hyvä leikki- ja talvinen laskettelupaikka. Siellä pitivät kesäisin majaa Pootu-Pena, Janovaara ja Vikkelä-Virtanen ja sittemmin joukkoon liittynyt elämänsä raiteilta luistanut Assjari – entinen suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelija.

Leikki-iästä siirrytään aikaan, jolloin kolme vuotta vanhemmalla Kakella oli jo mopo, aikaan jolloin siirrytään urheilun pariin, yritetään saada satamasta ostettua pimeää pulloa ja käydään koulua, siirrytään kuka ammattikouluun, kuka työelämään. Kaken Ove-serkku lähti merille, muisteli tapahtumia Napolissa, toinen taas ajan myötä pääsi punakylkilaivalle baarimikoksi. Tytöt ilmestyvät kuviin – toki etupäässä mielikuviin – haaveilun kohteena oli kasvavilla pojilla auton hankinta. Kun sitä ei ollut, jouduttiin Turun keskustakorttelia – nykyistä Hansakorttelia kiertämään jalan, vanhempien poikien ajellessa autolla samaa reittiä.

Mutta sitä ennen otettiin koulupoikina kesätöitä. Milloin sokerijuurikkaan harvennusta, milloin taas ihan bisneksenä hoidettiin alivuokralaisten klapit kaduilta kellareihin talvea varten. Joku keksi aloittaa kerrostaloissa keväällä mullan vaihdon parvekeruukkuihin. Se olikin hyvä bisnes: ylimmän kerroksen ruukkuja varten ostettiin uutta multaa ja vanha multa otettiin säkkiin. Se sitten vietiin seuraavalle parvekkeelle, josta taas edellisvuotinen multa säkkiin. Näin yhdellä uudella multasäkillä saatiin jopa koko talon mullat vaihdettua!

Autoa lähdettiin hankkimaan oikein Ruotsista asti. Kun kaveri oli laivalla töissä, päästiin hyvän tarjoilun pariin. Ihmeteltiin laivassa tavatun tyttöjoukon itäsuomalaista mie-murretta. Tukholmassa asusteltiin tuttavantuttavan luona ja ihasteltiin ruotsalaisten elämänmuotoa. Ostettiin vähän vaatetta, maisteltiin Elefanttiolutta ja tuotiin kotiin Marabouta. Mutta ei autoa.

Hanu & Pakan pojat on ihan mukavan tuntuinen muisteluteos sellaiselle, joka vähänkään tuntee Turkua ja turkulaisuutta. Se, joka on asunut Nummenpakalla tai lähistöllä, pääsee muisteluihin hyvinkin sisälle ja Vanhan Hämeentien varren 1950-luvun lapset lienevät jo täydestä sydämestään jakamassa muistoja. Itselleni Vanha Hämeentien maisemat ovat 1970-luvulta asti tuttuja, kuljinhan kakkosen ratikalla yliopistolle ja takaisin, ja jalkaisinkin tuo matka Tyksin kulmalta Hannunniittuun on vain parisen kilometriä. Mutta arvaan ja uskon, että tuo parin kilometrin pituinen ja jonkun sata metriä leveä osa Turkua on kertojan ikäisille, nyt jo ikääntyneille pakkalaisille muistelemisen arvoinen maailma. Ja varmaan moni sieltä löytää paitsi itsensä myös naapurinsa tai ainakin satunnaisen tuttavansa.

Lindgrenin teos ei ole taitollisesti oikeastaan minkäänlainen. Isolla fontilla painettu teksti on toki helppolukuista, mutta sivujen yksitoikkoisuus vähän masentaa. Jutut ovat hajanaisia muisteluita, joissa johtavana ajatuksena on ajan kuluminen ja sen seuraaminen muistikuvien kautta. Kenelle kirja on tarkoitettukaan, se kun on ennen kaikkea kirjoittajansa muistojen purkua, ja hyvä niin. Kyllä tällaistakin satunnaiskirjallisuutta tarvitaan.

Lassi Saressalo